Kuntouimarilla on erilainen lähtötilanne kuin vasta-alkajalla. Uimataito on olemassa, kunto riittää ja altaassa käydään säännöllisesti. Silti moni huomaa jossain vaiheessa, ettei matka enää kasva eikä sata metriä tunnu yhtään helpommalta kuin vuosi sitten.
Syy on lähes aina sama: vuosien toistolla on vakiinnutettu tekniikka, joka toimii mutta ei ole taloudellinen. Alla ne kohdat, jotka toistuvat useimmilla aikuisilla kuntouimareilla.
1. Hengitysrytmi on liian harva
Moni kuntouimari hengittää joka neljännellä tai jopa joka kuudennella vedolla, koska niin on joskus neuvottu. Pitkillä matkoilla tämä johtaa hapenpuutteeseen, joka pakottaa kiristämään tahtia ja lopulta pysähtymään.
Kestävyysuinnissa hengittäminen joka toisella tai joka kolmannella vedolla on useimmiten toimivampi ratkaisu. Harva hengitysrytmi on perusteltua lähinnä lyhyissä kovavauhtisissa vedoissa.
2. Liian korkea uintitiheys
Kun vauhtia halutaan lisää, ensimmäinen reaktio on liikuttaa käsiä nopeammin. Tiheys kasvaa, vedon pituus lyhenee, ja jokainen veto tuottaa vähemmän matkaa. Lopputulos on kovempi rasitus ilman lisää vauhtia.
Hyödyllinen mittari on laskea, montako vetoa yhteen altaanmittaan kuluu. Jos luku on selvästi yli 20 lyhyellä radalla, vedosta saa todennäköisesti enemmän irti pituutta kasvattamalla kuin tiheyttä nostamalla.
Laske vetomäärä yhdellä altaanmitalla. Sama matka pienemmällä vetomäärällä on parempi tekniikka – ilman että vauhdin tarvitsee kasvaa.
3. Vartalo ei kierry
Kuntouimarilla vartalon kierto on usein jäänyt pois, ja uinti tapahtuu lähes tasaisesti vatsallaan. Tällöin veto tulee pelkästään olkapäästä, mikä sekä vähentää tehoa että kuormittaa olkaniveltä.
Olkapääkivut ovat kuntouimareilla yleisiä, ja syy löytyy yllättävän usein juuri puuttuvasta kierrosta tai liian leveästä kädenvedosta. Tekniikan korjaaminen on tässä tapauksessa myös vamman ennaltaehkäisyä.
4. Kädet ohittavat keskilinjan
Jos käsi osuu veteen keskilinjan yli, vartalo alkaa heilua sivusuunnassa. Osa työstä menee tämän heilunnan korjaamiseen sen sijaan, että se veisi eteenpäin. Käden kuuluu osua veteen suunnilleen oman olkapään linjalle.
5. Kaikki treeni on samaa vauhtia
Tyypillinen kuntouimarin harjoitus on uida 1000–2000 metriä tasaisella, kohtalaisen raskaalla vauhdilla. Se ylläpitää kuntoa, mutta ei juuri kehitä tekniikkaa eikä nopeutta.
Kun samaan harjoitukseen lisätään lyhyitä tekniikkaosuuksia ja vaihtelevia vauhteja, kehitys lähtee yleensä liikkeelle uudelleen. Tekniikkaa kannattaa harjoitella harjoituksen alussa, kun keskittyminen on parhaimmillaan.
Miksi näitä on vaikea korjata yksin
Kaikki edellä mainitut kohdat ovat sellaisia, joita ei voi havaita omasta uinnista. Tunne ja todellisuus eroavat vedessä poikkeuksellisen paljon: liike, joka tuntuu leveältä kierrolta, voi ulkopuolelta katsottuna olla lähes olematon.
Lisäksi vuosien toisto on automatisoinut liikkeen. Uuden mallin oppiminen vaatii aluksi tietoista ohjausta ja välitöntä palautetta, koska pelkkä tieto oikeasta suorituksesta ei riitä muuttamaan automatisoitunutta liikerataa.
Tähän riittää usein muutama yksityistunti. Emme aloita alusta vaan etsimme sen yhden tai kahden kohdan, jotka eniten rajoittavat, ja rakennamme niihin harjoitteet, joita voit jatkaa omissa treeneissäsi.
Jos haluat samalla kerrata vapaauinnin perusteet, lue vapaauinnin tekniikan kehittäminen.